Kummitytön peittoa en tehnyt ihan kokonaan yhdestä isosta isoäidinneliöstä. Ensin virkkasin isoäidinneliön jossa on 16 kerrosta. Sen jälkeen virkkasin kahdeksan isoäidinneliötä joissa on kussakin neljä kerrosta. Yhdistin neljä pientä isoäidinneliötä jonoksi ja kiinnitin isoon isoäidinneliöön ja vastaavasti vastapäiseen päähän samalla tavalla. Tämän jälkeen jatkoin virkkaamista reunoja pitkin aivan samalla tavalla kuin yhtä isoa isoäidinneliötä virkataan. Virkkasin 36 kerrosta ja lopuksi vielä reunan. Reunaan virkkasin jokatoisen silmukan kiinteällä ja jokatoisen ketjusilmukalla. Tykkään että tulee sopivan löysä reuna ettei kiristä ja kauniin yksinkertainen.
Erilaisia tapoja yhdistää isoäidinneliöt toisiinsa löytyy netistä vaikka kuinka ja paljon. Sekä virkkaamalla että ompelemalla ja youtubesta löytyy selkeät videotkin.Tässä peitossa ei paljon joudukaan yhdistämään. Halusin kuitenkin muutaman ruudun tuomaan lisäilmettä. Itsehän olen hieman laiska palojen yhdistäjä ja siksi nämä yhdestä palasta tai lähdes yhdestä palasta virkatut peitot sopivat minulle.
Olen tälle vuodelle tehnyt nyt neljä torkkupeittoa ja kaksi vauvanpeittoa sekä tietenkin muut virkkaustyöt joita blogista löytyy. Luulen, että peittoja tulee taas lisää....niin moni sukulainen ja ystävä on itselleen toivonut mummolatunnelmaa peittoa.
Tämän peiton virkkasin Novitan Seitsemän veljestä langasta nelosen koukulla. Leveyttä peitolla on 145 cm ja korkeutta 165 cm. Valmis peitto painaa noin 1 kg. Lankojen värejä en ole valikoinut vaan olin päättänyt, että tämän peiton teen niistä langoista joita kotoa löytyy. Ainoana poikkeuskena oli kerät mustaa ja valkoista lankaa jotka kävin kaupasta ostamassa. Olen aina tykännyt tehdä värin vaihdon samassa kohtaa mutta nyt oli pakko tinkiä siitä ajatuksesta jotta lankalaihikseni onnistuu. Mukavasti on tänä talvena lankaa kulunut ja hyvin vähän olen uusia lankoja ostanut.
